Ohjaus: Anthony Minghella
★★★☆☆
Vain 54-vuotiaana syöpään kuollut englantilainen tyylitaituri Anthony Minghella ehti ohjata suuritöisiä projekteja televisiolle, oopperanäyttämölle ja valkokankaille. Elokuviin kiistatta lahjakas visualisti pääsi mukaan osin sattumalta, vasta neljäkymmentävuotiaana aikuisena. Nopeasti hänen ohjaustöidensä keskeiseksi teemaksi kiteytyi ongelmallinen rakkaus, joka ilmenee ilmenee niin täyttymättömänä kaipauksena kuin fyysisenä etäisyytenäkin.
Minghellan ehdottomasti hienoin teos on Patricia Highsmithin romaanista sovitettu kylmäkiskoinen, homoseksuaalisen latauksen tihentämä sivullisuuden kuvaus Lahjakas herra Ripley (1999), sillä ohjaajan muuta tuotantoa vaivaa tietynlainen kaihoromanttinen kiltteys.
Ongelma ei ole aivan kohtuuton toisen maailmansodan ympärille lavastetussa rakkaustarinassa Englantilainen potilas (1996) tai Yhdysvaltojen sisällissotaan sijoittuvassa epookissa Päämääränä Cold Mountain (2003), koska onnettomien tapahtumien ylle levittyvä viimeisten mahdollisuuksien aura luo uskottavuutta roolihenkilöiden tuonpuoleiselle tuskalle. Edelliselle myönnettiin peräti yhdeksän Oscar-patsasta, joilla teos nousi yhdeksi kaikkien aikojen menestyneimmäksi elokuvaksi tällä mittarilla tarkasteltuna.
Usealla aikatasolle jaetussa teoksessa todistetaan ensin kielletyn rakkauden syntymistä Pohjois-Afrikan savanneilla toisen maailmansodan kynnyksellä vuonna 1938 ja myöhemmin sen kuolemaa vanhan kartanon raunioilla sodan lopulla, kun nainen on menettänyt henkensä ja mies melkein kasvonsa. Englantilaista potilasta hoivaava nainen suree niinikään edesmennyttä elämänkumppaniaan tutustuessaan lähistöllä pommeja purkavaan sikhi-mieheen.
Lavea epookki liikkuu jaettua tuskaa virtaavissa muistoissa sensuellisti välittämättä tarinaa rasittavien kliseiden painosta. Tarkkavaistoisena romantikkona Minghella tunnistaa kyynelehtivät kohtaukset sävyttäen ne mieluummin alakuloisella apeudella kuin päällekäyvällä sentimentaalisuudella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti