★★★☆☆
Juoneltaan Nebraska (2013) näyttää sangen tavanomaiselta tie-elokuvalta, jossa käsitellään vanhenemista ja perhesuhteita, tarkemmin vanhan isän (Bruce Dern) ja aikuisen pojan (Will Forte) ohdakkeista yhteyttä matkalla noutamaan arpajaismiljoonaa, jonka isukki luulee voittaneensa.
Teemana on kuitenkin vanhuksen yritys antaa jäljellä olevalle ajalleen merkitystä, jota liian harva tahtoisi tälle suoda. Siinä teoksen keskeinen kysymys, eikä sen ajankohtaisuuttakaan voi ikääntyvässä Suomessa kiistää.
Äkäilevä vaimo (June Squibb) välittää kyllä miehestään, mutta haluaa lopettaa vaivalloisesti liikkuvan, kuulorajoitteisen ja mieleltäänkin jo hiukan hidastuneen puolisonsa karkailun omille teilleen liikenteen sekaan. Pojista toinen, uutisankkuri, panisi isänsä hoitokotiin muiden holhottavaksi katkeroituneena tämän alkoholismista. Sen sijaan elektroniikkakauppias David ymmärtää isänsä turhautumista.
Ohjaaja Alexander Paynen elokuvat rakentuvat usein eriasteisille onnettomuuksille: About Schmidt (2002) vaimon kuolemalle, Sideways (2004) avioerolle ja Nebraska vanhuuden höperyydelle, joka ei ole välttämättä koko totuus.
Toisaalta uutuus avautuu myös vastaavaksi kertomukseksi ydinperheen yhteen hitsautumisesta kuin ohjaajan edellinen The Descendants (2011).
Miesten vuoro
Payne suosii verkkaan kulkevaa kerrontaa ja välttelee kaikenlaista keikarointia vanhana kunnon käsityöläisten perillisenä. Mustavalkokuvaus asettaa henkilöt juurevaksi osaksi muutenkin vanhahtavaa americanaa sortumatta alleviivaamaan jaettua tragediaa.
Teoksen vahvuudet eivät ole niukkailmeisessä tarinassa. Elokuvan nimi viittaa osavaltioon, johon eläkeläismies suuntaa poikansa kanssa voittoa lunastamaan. Jälkimmäinen suostuu mukaan hyvyyttään koettaen rakentaa juroon isäänsä uutta luottamusta. Matka on filosofisesti päämäärä, kun itse reissultakin poiketaan sukulaisten luo entisille asuinsijoille.
Payne luonnostelee nuupahtaneen pikkukaupungin keskimääräistä tragikomediaa purevammin. Sen hymyilevistä ja ukkoa vuolaasti onnittelevista asukkaista moni paljastaa todellisen karvansa. Sivuosakaartiin on löytynyt niin hykerryttävä sakki omalaatuisia hahmoja, että koko porukka pitäisi palkita Oscareilla. Etenkin ihastuttava June Squibb on tomera ilmestys muutoin aika partavedentuoksuisessa kokonaisuudessa.
Nebraska on humaani ja sopivasti sentimentaalinen teos asioiden tärkeysjärjestyksestä. Pieni on suurta ja suuri sittenkin aika pientä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti