W. (2008)

Ohjaus: Oliver Stone

★★☆☆☆

Kahdeksan vuotta Yhdysvaltojen presidenttinä istunut George W. Bush jättää jälkeensä useissa sisä- ja ulkopoliittisissa ongelmissa viruvan valtion, jonka käytännön velvoitteet monella suunnalla sitovat hänen muutosta toistaneen seuraajansakin käsiä vielä pitkälle tulevaisuuteen.

Kuvaavasti Bushin valtakausi alkoi Floridan hylättyjen äänestyslippujen skandaalilla ja huipentui irakilaisen toimittajan häntä kohti paiskoman kenkäparin kohuun.

Kolme epäonnistunutta sotaa mustaavat presidentin perintöä todennäköisesti paljon pidempään kuin hänen kannattajansa muistavat korostaa isänmaallisen tehtävän vaikeusastetta niissä olosuhteissa, joissa hän joutui valitsemaan politiikkansa ensimmäisen virkavuotensa syksyllä 2001.

Mustan syyskuun vaiheista populistinen dokumentaristi Michael Moore teki häväistyselokuvansa Fahrenheit 9/11 (2004), jonka pääosassa tahtomattaan esiintyi kiero poliitikko, suurteollisuuden lobbaaja ja edesvastuuton juntti George W. Bush.

Epäkiitollinen hetki

Edelliseen verrattuna Oliver Stonen fiktiivinen satiiri on selvästi maltillisempi elokuva. Siinä rikollisen presidentin sijasta toikkaroi suuren isän varjosta ponnistava poika, harkintakyvytön juoppotohelo ja jämpti kansanmies.

Näkökulman vaihdosta selittää istuvan presidentin valtakauden päättyminen, joka ei tule monen mielestä liian pian.

W. (2008) on kuitenkin valmistettu sillä tavalla epäkiitollisella hetkellä, ettei se ehdi enää vasemmistoaallon harjalle kritisoimaan vallassa olevaa eikä toisaalta pääse pienen etäisyyden päästä arvioimaan vallankahvassa ollutta.

Teos etsii punaista lankaa kohteensa henkilöhistoriasta, isän ja pojan suhteesta, vaikka ohjaaja on parhaimmillaan poliittisissa väitteissä ja kärjistyksissä, jotka saavat muotonsa väkevää ja vaihtoehtoista historiaa julistavissa monumenteissa.

Suvun musta lammas

Syyt ja selitykset tulevalle katastrofipresidenttiydelle ovat ohjaajan mukaan löydettävissä päähenkilön nuoruudesta ja varhaisesta aikuisuudesta.

Isänsä nimeä kantavalla pojalla ei ole isukkinsa maltillista järkeä ja toistuvat mokailut vapaalla, koulussa ja työssä ovat tehneet poliittisen perheen kruununprinssistä suvun mustaan lampaan.

Näinä yrityksen ja erehdyksen vaikeina vuosina nuoremmassa Georgessa kehittyy silti lujuutta ja paksunahkaisuutta, jotka osoittautuvat myöhemmin hänen odottamattoman menestyksensä avaimiksi.

Kompleksisten kokonaisuuksien, kuten järjettömän terrorin aiheuttaman kansallisen järkytyksen, edessä presidentin pallo on kuitenkin hukassa ja hän jää avustajajoukkonsa marionetiksi, jolla ei ole itsenäisesti muodostunutta poliittista kuvaa yhtikäs mistään, vain järkähtämätöntä uskoa oman tiensä oikeutukseen.

Hänen ilmiömäiseksi esitellystä ulkomuististakaan ei ole paljon hyötyä, kun se ei ulotu edes vanhemman Georgen Irakiin tekemään sotaretkeen ja sen tarjoamiin opetuksiin.

Voimakastahtoisena miehenä Bush kaatuu niihin rahvaanomaisen cowboyn ominaisuuksiinsa, jotka myös veivät hänet kukkulan kuninkaaksi.

Liian valtava itselleen

Moni Oliver Stonen ohjaustöistä kertoo kiukun ja kunnianhimon piiskaamista räjähdysherkistä ihmisistä, jotka ovat liian valtavia itselleen. Heitä yhdistää kuvitelma omien kykyjen ja voimien rajattomuudesta sekä historian heille antamasta erityisestä tehtävästä.

Ohjaajan tuotannossa W. on siis viimeisin linkki suurmiesten tuhosta kertovassa sarjassa, joka ulottuu Jim Morrisonista Richard Nixoniin ja Aleksanteri SuurestaGeorge Bushiin. Jälkimmäisestä muotoiltu kuva jää kuitenkin ikävystyttävän karikatyyriseksi ja elokuva sitä myötä vailla aatteen paloa tai vimman värähtelyä filmatuksi.

Hirtehisessä tyylissä on se lisäongelma, että vastuu poliittisista virheistä siirtyy presidenttiä pyörittävälle avustajien armeijalle. Bush ei tee yhtään päätöstä pahuuttaan tai vastuuttomuuttaan, vaan yksinkertaisuuttaan huonosti informoituna.

Bushin sotien tuhannet tarpeettomat uhrit katsovat tahattoman tomppelin ylimalkaista potrettia raskain mielin ja sydämin. Heidän mielestään Valkoisessa talossa määränneen miehen seuraavaksi osoitteeksi kelpaisi kansainvälinen tuomioistuin tai jokin vielä kuumempi paikka.