torstai 27. helmikuuta 2014

Unbreakable (2000)

Ohjaus: M. Night Shyamalan
★★★★☆ 
M. Night Shyamalan on eksynyt uusimmissa ohjaustöissään yhä kauemmas lapsenmielisiin fantasioihinsa. Visuaalisena poikkeuslahjakkuutena ohjaajan kyvyt riittäisivät vaikka kuinka syviin mestariteoksiin, mutta käsikirjoittajana mies on toivoton tapaus.

Intialaistaustaisen ohjaajan kaikki elokuvat käsittelevät tavalla tai toisella uskoa.Kuudennen aistin (1999) yllätysmenestyksen jälkeen Shyamalan sai vapaat kädet eikä hän aikaillut hetkeäkään. Unbreakable (2000) sisältää ohjaajan kiitellyt tavaramerkit hitaasti aukeavine käänteineen, pehmeine kuvineen ja pitkine otoksineen. Vielä tässä vaiheessa myös sisältö pysyi järjen rajoissa.

Tarinassa junaonnettomuudesta ainoana elossa selvinnyt vartija herättää harvinaisesta luusairaudesta kärsivän sarjakuvagalleristin mielenkiinnon. Avio-ongelmien painaman miehen mielenrauha järkkyy entisestään, kun salaperäinen hahmo väittää hiljaisella perheenisällä piilevän mystisiä voimia. Onko meillä kaikilla vastakappaleemme?

Kutkuttavasta lähtökohdasta alakuloinen elokuva rakentaa vihjailevin ja kärsivällisyyttä kysyvin vedoin näkymää arjen ylle levittyvään kosmiseen auraan. Sarjakuvien supersankaria oikeasta elämästä metsästävä langennut enkeli on Shyamalanin vertauskuva olemassaololleen merkitystä hakevasta ihmismielestä, joka haluaa tietää paikkansa maailmassa.

Unbreakable paljastuukin päähenkilön haavoittumattomuutta puntaroivan arvoituksensa alta ajatuksiltaan kirkkaaksi ja ilmaisultaan aistivoimaiseksi teokseksi elämän tarkoituksesta. Se, mihin ohjaaja pohdinnassaan päätyy, muistuttaa taas tekijän lapsekkuudesta, mutta lopputulos on silti viipyilevissä tunnelmissaan vahva.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti