Ohjaus: Stephen Daldry
★★★☆☆
Virginia Woolfin kuuluisa, tajunnanvirtatekniikkaa käyttävä Mrs. Dalloway taltioi nimihenkilön mietteitä yhden päivän aikana ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä Lontoossa.
Ajatukset harhailevat, muistot piirtyvät esiin ja äkisti ollaankin jonkun muun henkilön päässä. Tunnit (2002) perustuu Michael Cunninghamin samannimiseen romaaniin, joka on Woolfin teoksen uudelleentulkinta.
Elokuva seuraa kolmen naisen elämänvaiheita yhden vuorokauden kuluessa kolmena eri aikakautena. Lomittain avautuvista jaksoista varhaisimmassa Virginia Woolf pohtii teoksensa avauslauseita ja roolihahmonsa kohtaloa. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin ahdistunut kotirouva samaistuu kirjan päähenkilöön ja nykypäivään sijoittuvassa osiossa moderni Mrs. Dalloway suunnittelee kuolemansairaalle ystävälleen pitämättä jääviä juhlia. Elokuva käynnistyy kirjailijan itsemurhalla.
Tunnit on englantilaisen Stephen Daldryn toinen ohjaustyö. Hänen kansainväliseksi läpimurrokseen muodostui nuoren pojan kasvutarina Billy Elliott (2000). Vaikka teokset tuntuvat ehkä aluksi maailmoiltaan vastakkaisilta, molempien keskeiseksi teemaksi kiteytyy sukupuolisidonnaisten roolien lohduttomuus yksilöllisyyden tukahduttavassa yhteisössä.
Irtiotot voivat näin ollen koitua peruuttamattomiksi, vaikka ihmiset tukisivatkin toisiaan.
Mielenliikkeiden ja pakenevien tuokioiden siirtäminen kirjan sivuilta kuvallisesti kiehtovaksi elokuvailmaisuksi on kova pähkinä purtavaksi, eikä lopputulos ole oivaltavista hetkistään huolimatta täysin tyydyttävä. Kertojaäänen ja sisäisen monologin korvaava kuvakieli pysyy liian usein lavastetun näytelmäepookin rajoissa pystyäkseen välittämään henkilöiden pinnan alla väreilevää hyytävää paniikkia. Parhaissa jaksoissa pienet liikkeet ovat merkitseviä.
Teoksen jokaisella aikatasolla elämän vapaaehtoinen päättäminen nousee keskeiseksi kysymykseksi. ”Naisten elokuva” ei ole silti mitenkään masentava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti