Todistaja (1985)

Ohjaus: Peter Weir

★★★★☆

Peter Weirin Australiasta käynnistynyt ohjaajanura ei suinkaan sisällä pelkkiä täysosumia, mutta ihailtavan monipuolista jälkeä hän on kyennyt valmistamaan myös länsimaisen viihdeteollisuuden palveluksessa. Weir mielellään tutkii suljetuissa yhteisöissä ympäristöään vieroksuvia jäseniä, joiden vaistomainen kaipaus vapauteen ilmenee radikaaleina suunnanmuutoksina. 

Huviretki hirttopaikalle (1975) käynnisti aihepiirin luotaamisen, ja jatkoa on seurannut muuan muassa Kuolleiden runoilijoiden seurassa (1989), Truman Showssa (1998) ja hänen ensimmäisessä yhdysvaltalaisessa elokuvassaan Todistaja (1985).

Jälkimmäinen on ajan trendinäyttelijöistään huolimatta arjen hiljaisissa hetkissä viihtyvä, luonnon ja ihmisen mystiikkaan yhtäläisen haltioituneesti suhtautuva epätavallinen jännäri. Filmi käynnistyy ruuhkaiselta rautatieasemalta, jonka käymälässä nuori amish-poika todistaa tahtomattaan raa'an murhan. 

Surmatyön ainoaa silminnäkijää suojeleva haavoittunut etsivä pakenee askeettiseen, kapitalistisesta kulutusyhteiskunnasta täydellisesti irrottautuneeseen uskonnolliseen yhteisöön. Siellä kovaotteinen poliisi solmii kielletyn suhteen leskiäidin kanssa.

Peter Weirin elokuva ei ota suoraan kantaa kummankaan elämäntavan puolesta, vaan pyrkii osoittamaan sekä kuoreensa käpertyneen lahkolaisuuden suvaitsemattomat piirteet että väkivaltaisen kaupunkimaailman tuhoisat vaikutukset.

Vetäytyneen ihmisjoukon vapaaehtoinen luopuminen muun muassa sähköstä ja sosiaaliturvasta merkitsee rikkaan pohjoisen ihmisille typeryyttä, mutta amishien perspektiivistä ulkopuolisen maailman silmittömät julmuudet ovat yhtä hämmästyttäviä. 

Rauhaa rakastavien ihmisten ympärillä korruptoituneiden virkamiesten ja riuskan etsivän vaivaton suhtautuminen väkivaltaan on jo itsessään arvio länsimaisesta itsetuhon vietistä.