torstai 27. helmikuuta 2014

Tigerland (2000)

Ohjaus: Joel Schumacher
★★★★☆
Tigerlandin (2000) tekijöiden päätä ei ainakaan huimaa, vaikka filmin taustalla kummittelee Stanley Kubrickin Vietnam-elokuva Full Metal Jacket (1987). Myös tässä kyse on sotaan matkaavien tulokkaiden viimeisistä viikoista koulutusleirillä ennen varsinaisia taisteluja viidakon kätköissä. Nuorista pojista koulitaan raavaita miehiä ja yksilöistä kitketään omapäiset ajattelijat. Elokuvan nimi viittaa Louisianan suoalueeseen, jossa leirin opit testataan käytännön olosuhteissa.

Voi vain arvuutella miksei poikkeavaa sotateosta aikanaan tuotu Suomessa elokuvateattereihin laisinkaan, mutta onneksi alleviivaamaton teos löysi jakelukanavan edes television puolelta.

Ohjauksesta vastaava Joel Schumacher on Hollywoodin menestyneitä ammattilaisia, joka työstää niskuroimatta tuottajien hänen eteensä kantamat käsikirjoitukset valmiiksi tuotteiksi. Vähääkään välittämättä niiden tasosta Schumacherin nimen alta löytyykin enimmäkseen persoonattomia tilaustöitä, joiden joukossa Rankka päiväkin (1993) voi vaikuttaa satunnaiselta onnenpotkulta.

Tigerland osoittautuu kuitenkin lisätodisteeksi ohjaajan lahjakkuudesta käsitellä yhteiskuntakriittistä materiaalia. Sopeutumattoman kovanaaman näkökulmaan asettautuva elokuva luotaa tarkasti poikkeavuuden itsestään ruoskivaa järjestelmää, jossa sokea totteleminen ja nöyrä alistuminen taotaan hämmentyneiden kansakunnan toivojen ohjenuoraksi.

Vaikka teoksen kontekstina on 1970-luvun alku ja Vietnamin sota, puhuttelee sisältö historiallista kehystään laajempana sodanvastaisena julistuksena. Kuolemaa kylvävä systeemi välittää aina vain omista laskennallisista tarpeistaan humaaneista arvoista piittaamatta.

Tigerlandin päähenkilö Roland Bozz on nuori kapinallinen, mutta synnynnäinen johtajahahmo, jonka kohtalossa tiivistyy sodankäynnin turhuus ja järjestelmän traagisuus. Irlantilaisen Colin Farrellin viileys ei ole koskaan ollut osuvampaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti