Thelma ja Louise (1991)

Ohjaus: Ridley Scott

★☆☆☆☆ 

Ridley Scott ei ole valmistanut yhtään erinomaista elokuvaa Blade Runnerin (1982) jälkeen. Lähimpänä siedettävää on turhat hurskastelut unohtava Gladiaattori (2000), jossa sorrettu soturi kääntyy kiusaajiaan vastaan.

Thelma ja Louise (1991) on feministisen liikkeen ja populaarikulttuurin palvoma trendiohjaus, jossa roistomaisten miesten sylkykupeikseen alistamat naiset ottavat pyörät alleen. Viikonloppureissu vuorille saa tunkeilevan törkimyksen päällekarkausyrityksestä kohtalokkaan käänteen, jonka määränpäässä siintää kalliomaisemien kivinen kuilu.

Naisenergian lähtölaukauksena pidetty ohjaustyö on täsmälleen niin vastenmielinen kuin sen omankäden oikeutta täysin palkein julistavista päähenkilöistäkin voi päätellä. Karkulaisista edellinen on aviomiehensä väheksymä kotivaimo ja jälkimmäinen poikaystävänsä asettumista odottava räväkkä tarjoilija.

Elokuva kantaa osaltaan vastuuta sittemmin yleistyneestä asenteellisesta vääristymästä, jonka mukaan naiset saavuttavat itsenäisyyden ja omanarvontunteen käyttäytymällä kuin syvästi paheksumansa renttumiehet.

Thelma ja Louise kuvaa takuulla luotettavasti amerikkalaisen syrjäseudun taantumuksellisuutta, mutta vastahyökkäyksen väkivaltaista glooriaa hehkuttaessaan teos eksyy tyystin väärille raiteille.

Ridley Scott käänsi perinteiset asetelmat näennäisesti päälaelleen ja onnistui minulle tuntemattomalla tavalla vakuuttamaan suuren yleisön arvostelijakuntaa myöten teoksensa moraalisesta ryhdistä ja edistyksellisyydestä. Pidän teosta vuosikymmenen yliarvostetuimpana yhdysvaltalaisena elokuvana.