Ohjaus: Francis Ford Coppola
★★★☆☆
Kokeiltuaan mielenterveytensä rajoja Kaakkois-Aasian viidakoissa Francis Ford Coppola hylkäsi 1980-luvun alussa mammuttimaiset tuotannot ja suuret näyttelijädiivat panostaen nousevien tulokkaiden kanssa tehtyihin sormiharjoituksiin.
S.E. Hintonin opuksiin perustuvat, Matt Dillonin ja Diane Lanen tähdittämät nuorisofilmit Outsiders (1983) ja Taistelukala (1983) ovat tyyliteltyjä fantasioita, joiden analysoiminen realistisista lähtökohdista johtaa varmasti väärinymmärryksiin. Coppola itse kutsui niitä "taidefilmeiksi nuorisolle".
Jälkimmäinen kertoo nimettömässä amerikkalaisessa suurkaupungissa tappeluista toiseen ajautuvasta kovanaamasta, joka turhaan haluaa astua kaupungin tomut jaloistaan karistaneen isoveljensä saappaisiin.
Taas yhden välienselvittelyn aikana yhteisön "Moottoripyöräpojaksi" nimeämä nyrkkisankari huristaa takaisin kotimaisemiinsa vältellen entisiä suoraviivaisia toimintatapojaan. Veljeään yksinkertaisempana uhmakas kuopus aiheuttaa silti jatkuvia ongelmia.
Viisikymmentälukulaisia jengikuvauksia henkilöiltään ja aatemaailmaltaan muistuttava filmi etäännyttää itsensä aikakausista, vaikka se pursuaakin ironisesti maalailtua fiftarinostalgiaa.
Tyylikäs mustavalkokuvaus käyttää runsaasti kaduilta nousevaa savua ja ilmassa väreilevää usvaa ja sumua pahaenteisen ja varmasti saapuvan tragedian ennustajina. Kaikkein keskeisimpänä symbolina aikuistumisen riittejä suorittavista pukareista toimivat kuitenkin väreissä näytettävät siamilaiset taistelukalat, jotka pelkäävät omaa heijastumaansa.
Lyhyt, vähän hölmö ja tunnesisällöltään ontto matka amerikkalaisen lähimenneisyyden mytologiaan hyödyntää vahvuuksiaan häpeilemättä, melkein naurettavuuteen asti. Silti jokaisen otoksen sävykkyys kielii vakavasta suhtautumisesta kypsymättömien nuorten hurvitteluun.
Jälkimmäinen kertoo nimettömässä amerikkalaisessa suurkaupungissa tappeluista toiseen ajautuvasta kovanaamasta, joka turhaan haluaa astua kaupungin tomut jaloistaan karistaneen isoveljensä saappaisiin.
Taas yhden välienselvittelyn aikana yhteisön "Moottoripyöräpojaksi" nimeämä nyrkkisankari huristaa takaisin kotimaisemiinsa vältellen entisiä suoraviivaisia toimintatapojaan. Veljeään yksinkertaisempana uhmakas kuopus aiheuttaa silti jatkuvia ongelmia.
Viisikymmentälukulaisia jengikuvauksia henkilöiltään ja aatemaailmaltaan muistuttava filmi etäännyttää itsensä aikakausista, vaikka se pursuaakin ironisesti maalailtua fiftarinostalgiaa.
Tyylikäs mustavalkokuvaus käyttää runsaasti kaduilta nousevaa savua ja ilmassa väreilevää usvaa ja sumua pahaenteisen ja varmasti saapuvan tragedian ennustajina. Kaikkein keskeisimpänä symbolina aikuistumisen riittejä suorittavista pukareista toimivat kuitenkin väreissä näytettävät siamilaiset taistelukalat, jotka pelkäävät omaa heijastumaansa.
Lyhyt, vähän hölmö ja tunnesisällöltään ontto matka amerikkalaisen lähimenneisyyden mytologiaan hyödyntää vahvuuksiaan häpeilemättä, melkein naurettavuuteen asti. Silti jokaisen otoksen sävykkyys kielii vakavasta suhtautumisesta kypsymättömien nuorten hurvitteluun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti