Oldboy (2013)

Ohjaus: Spike Lee

★☆☆☆☆ 

Etelä-Korean elokuvaihmeen puistattavia raakuuksia on ihasteltu myös suomalaisilla valkokankailla pitkin 2000-lukua. Maan ohjaajista menestyneimpiin lukeutuu Park Chan-wook, jonka teoksista Oldboy palkittiin Cannesin elokuvajuhlien kakkospystillä skandaalipalkintojen vuonna 2004.

Rotutietoisista elokuvistaan tunnettu Spike Lee (Do the Right Thing, Malcolm X) on keski-ikäistyttyään hylännyt politiikan ja ryhtynyt leipäpapiksi. Iljettävän korealaiselokuvan jenkkiversio ei edusta massojen viihdettä väkivaltaisessa painajaisvisiossaan mutta on silti mätkimisvietissään tuttua verihuttua.

Se on sairas kertomus kostosta, jonka osapuolia ovat juoppo mainosmies Joe ja tämän ikkunattomaan huoneeseen sulkeva muukalainen. Perhettään laiminlyöneelle isälle kerrotaan vankeutensa aikana vain, että ulkona häntä epäillään entisen vaimonsa murhasta ja että tytär on päätynyt sijaiskotiin.

Joe haluaa kuolla, mutta hänet pidetään elossa. Mies laatii pitkän listan nimistä, jotka voisivat olla teon takana vääryyttä kärsineinä. Kahdenkymmenen vuoden jälkeen hän yllättäen vapautuu vain huomatakseen olevansa marionetti edelleen jatkuvassa suunnitelmassa.

Kaikki kärsivät

Spike Leetä eivät kiinnosta alkuperäisversion mieltä häiritsevät visuaaliset vertaukset. Sen sijaan amerikkalainen korostaa kamppailulajien ekspertiksi eristyksessä kouluttautuneen päähenkilön tylyä tuimuutta ja päättäväistä tahtoa lyödä vihollisiltaan kallot halki.

Vaikka maailma on musta, kieli on poskessa. Joen vastapeluri paljastuu mestarijuonittelijaksi, joka on kieroon kasvatettu kummajainen. Naisapuri Marie Sebastian kaivaa Joesta esiin rakastajan heidän etsiessään vastausta parannusta vannovalle lierolle langetettuun kiroukseen.

Oldboyssa (2013) ei ole lainkaan samastuttavia roolihenkilöitä, joten sitä ei voi arvostella ainakaan yleisönkosiskelusta. Muutakaan mieltä elokuvalle ei kuitenkaan ole suotu. Kerronta falskaa ja on tylsästi julmisteleva, henkilöt ovat muovisia ihmishirviöitä ja maiseman sosiaalinen tiheys olematon.

Vanhakantaisesta moraalista ei silti tingitä: traumaattisen taakan painamat syntiset saavat ja ansaitsevat rangaistuksensa.