torstai 30. tammikuuta 2014

Lust, Caution (2007)

Ohjaus: Ang Lee
★★★★☆
Siirryttyään länteen taiwanilainen Ang Lee pitäytyi pitkään muotopuhtaissa perhekronikoissa ennen kuin hinnoitteli itsensä ajanvieteteollisuuden käyttöön Marvelin sarjakuvasankarista Hulkista muokatussa elokuvasovituksessa (2003).
Taloudellisesti kannattavan mutta muutoin kammottavan urasiirron jälkeen paluu kaunotaiteelliseen maalailuun sujui pinnalta katsoen onnistuneesti, sillä karjaa ajavien paimenpoikien rakkaustarina Brokeback Mountain (2005) oli monen mielestä ilmestymisvuotensa parhaita elokuvia.
Täyttymättömien toiveiden alakuloinen runoelma ei edusta kuitenkaan toteutukseltaan rohkeaa saati asenteiltaan vallankumouksellista elokuvaa ja ilmeisesti kritiikistä suivaantuneena ohjaaja päätti seuraavaksi tarttua aiheeseen, josta ei symbolisilla laverteluilla selviä.
Leen edellisen ohjaustyön tavoin Lust, Caution (2007) palkittiin Venetsian elokuvajuhlilla Kultaisella leijonalla, mutta nyt ohjaaja haastaa sivistyneistön häiritsevämmillä teeseillä. Ohjaaja tekee uutuudessaan selvää pesäeroa aikaisempien teostensa herkkiin hahmotelmiin, vaikka roolihenkilöiden jähmeän ulkokuoren alla väreilevät eroottiset intohimot säilyvät yhä taiwanilaissensualistin tyylin tunnusmerkkeinä.
Vapauttamalla libidon ja raivon kahleistaan hän siirtyy sille taiteen ja viihteen vaikealle sektorille, jossa esimerkiksi Nagisa OshimaBernardo Bertolucci ja Gaspar Nóeovat työskennelleet.
Kursailemattoman väkivallan ja seksin alueella shokeeraava materiaali on kyettävä motivoimaan ilmiöiden laajemmilla taustakytkennöillä, sillä itseriittoista verellä ja pornolla herkuttelua ovat kaikki julkaisukanavat nykyisin pullollaan.
Intiimi yksilötarina
Toisen maailmansodan poikkeusolot voivat antaa selityksen järkyttäville tapahtumille, mutta myös tarkempi psykologinen motiivi on löydettävä. Elokuva lähestyy muodoltaan ja kestoltaan spektaakkelimaista epookkidraamaa, mutta on sisällöltään intiimi yksilötarina. Se paneutuu samankaltaisella intensiteetillä päähenkilöiden väliseen lihalliseen riippuvaisuuteen kuin Aistien valtakunta (1976) aikoinaan, pakottaen katsojan todistamaan fyysisen paljauden lisäksi heidän henkistä alastomuuttaan.
Elokuvan keskushahmo on nuori, hädin tuskin aikuiseksi varttunut nainen, joka ensimmäisen opiskeluvuotensa alussa liittyy isänmaallista vastarintateatteria tekevään näyttelijäseurueeseen Japanin valtaamassa Kiinassa. Heidän sytyttämänsä palo yleisössä innoittaa ryhmän suorempaan ja salatumpaan toimintaan, suunnittelemaan miehitysvallalle suopean paikallispoliitikon murhaa.
Lapsenkasvoisesta tytöstä aletaan koulia eroottisesti vastustamatonta soluttautujaa, jonka tehtävänä on houkutella kansantasavallan petturi kohtalokkaaseen ansaan.
Tilaisuutensa hän saa vasta kolme vuotta myöhemmin Shanghaissa, kun jo kertaalleen hajonnut joukko kokoaa taas voimansa.
Sairaan suhteen kerrostumat
Tytön heittäytymistä mukaan hengenvaaralliseen leikkiin perustellaan operaation ensimmäisessä vaiheessa täysin ymmärrettävällä patrioottisten tunteiden ja sinisilmäisen idealismin leimahduksella. Jo tämän vaiheen huipentavalla armottomalla yhteenotolla ohjaaja haluaa osoittaa, ettei väkivalta ole milloinkaan helppoa.
Köyhyys ja kurjuus pakottaa suurkaupungin katuja mittaavan tytön antautumaan kalmantanssiin uudelleen, mutta enää salaisen poliisin johtoon noussut perheellinen poliitikko ei kykene hillitsemään itseään, vaan käyttää petosta suunnittelevaa naista omien tarpeidensa tyydyttämiseen.
Jonkun mielestä Ang Leen estottomuus seksin kuvaamisessa menee liian pitkälle ja toinen voi kysyä, onko hennon tytön uhrautumiselle orjan asemaan annettu riittävä selitys.
Lust, Caution on kuitenkin älykäs ja analyyttinen teos viattomuuden tahriintumisesta miehisen vallan alla. Kannattaa huomata, että päähenkilöä alistavat myös hänen kumppaninsa, jotka viivyttelevät ratkaisevan iskun antamista ja kätkevät mieluummin tunteensa kuin vaarantavat operaation onnistumisen.
Käy kuten sairaissa suhteissa ja suurissa suunnitelmissa helposti käy: lojaliteetit järkkyvät ja vallankumous syö lapsensa. Voi hyvällä syyllä puhua jalon tarkoituksen harhauttamista ihmisistä.
Jos joku päättelee isänmaallisen vastarintaliikkeen ympärille kiertyvän juonen perusteella ohjaajan kääntäneen lopullisesti kelkkansa ja ryhtyneen myötäilemään Kiinan valtiojohdon suitsuttamaa kansallista yksimielisyyttä, erehtyy hän pahasti. Taiwanilainen Lee näyttää, ettei ihanteilla, tunteilla tai aatteilla ole mitään arvoa pettymystään purkavien yksilöiden raa’assa laskelmoinnissa. Ihminen on vihamielinen ympäristö hyvyydelle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti