Ohjaus: Todd Field
★★★★☆
Tarkkaavaisimmat muistavat näyttelijänä aloittaneen Todd Fieldin silmät verhottuina soittavana pianistina Stanley Kubrickin jäähyväisfilmissä Eyes Wide Shut (1999). Fieldin kahdessa ohjaustyössä hän tutkii niinikään sokaistuneiden ihmisten vääriä valintoja.
Debyyttiteoksessa Satimessa (2001) kurjan amerikkalaiskaupungin tavalliset vanhemmat ajautuvat koston sumentamalle tielle perheen pojan menehdyttyä seurustelukumppaninsa mustasukkaisen entisen miesystävän toimesta.
Jo tässä elokuvassa perin kirjallinen ohjaaja osoittaa hallitsevansa myös kameran välineenä, vaikka filmin moraalisista linjauksista tuleekin esittää voimakkaita vastalauseita.
Kun Field nyt tuo valkokankaille rauhassa kypsytellyn toisen ohjaustyönsä, voi todeta hänen ottaneen suuren askeleen kohti amerikkalaisen nykyelokuvan korkeinta huippua. Myös Little Children (2006) tapahtuu sikäläisessä pikkukaupungissa, jossa asustavien ihmisten patoutumat alkavat hiljalleen johdattaa henkilöitä yhä peruuttamattomampiin tekoihin.
Juonen käänteet kiteytyvät turhautuneen lähiöäidin ja hänen puistossa tapaamansa, tahollaan myös naimisissa olevan miehen kielletyn suhteen ympärille. He eivät kuitenkaan ole seudun ainoita puudutustaan fyysisiin kosketuksiin pakenevia ihmisiä.
Alueen varsinaiseksi silmätikuksi joutuu vankilasta vapautettu, lapsia hyväksikäyttänyt seksuaalirikollinen, jota traumatisoitunut entinen poliisi häiriköi. Äitinsä helmoissa elävän häpeätahran sopeutumisyrityksissä muotoutuvat teoksen koskettavimmat kohtaukset, jotka muistuttavat paitsi muutoksen vaikeudesta myös sen välttämättömyydestä.
Todd Solondzin Onnen (1998) tavoin Little Children kuvaa onnettomien ihmisten toivottomia mielen- ja vartaloiden liikkeitä sortumatta silti kertaakaan tuomitsemaan kohteitaan.
Todd Field todella välittää elämän kolhimista henkilöistään, vaikka nämä eivät siihen useimmiten aihetta annakaan. Tärkeintä ohjaajan mukaan on tarttua nykyhetken mahdollisuuksiin, jotka kenties joskus kasvattavat pieniksi lapsiksi jääneistä raukoista vastuullisia aikuisia.
Jo tässä elokuvassa perin kirjallinen ohjaaja osoittaa hallitsevansa myös kameran välineenä, vaikka filmin moraalisista linjauksista tuleekin esittää voimakkaita vastalauseita.
Kun Field nyt tuo valkokankaille rauhassa kypsytellyn toisen ohjaustyönsä, voi todeta hänen ottaneen suuren askeleen kohti amerikkalaisen nykyelokuvan korkeinta huippua. Myös Little Children (2006) tapahtuu sikäläisessä pikkukaupungissa, jossa asustavien ihmisten patoutumat alkavat hiljalleen johdattaa henkilöitä yhä peruuttamattomampiin tekoihin.
Juonen käänteet kiteytyvät turhautuneen lähiöäidin ja hänen puistossa tapaamansa, tahollaan myös naimisissa olevan miehen kielletyn suhteen ympärille. He eivät kuitenkaan ole seudun ainoita puudutustaan fyysisiin kosketuksiin pakenevia ihmisiä.
Alueen varsinaiseksi silmätikuksi joutuu vankilasta vapautettu, lapsia hyväksikäyttänyt seksuaalirikollinen, jota traumatisoitunut entinen poliisi häiriköi. Äitinsä helmoissa elävän häpeätahran sopeutumisyrityksissä muotoutuvat teoksen koskettavimmat kohtaukset, jotka muistuttavat paitsi muutoksen vaikeudesta myös sen välttämättömyydestä.
Todd Solondzin Onnen (1998) tavoin Little Children kuvaa onnettomien ihmisten toivottomia mielen- ja vartaloiden liikkeitä sortumatta silti kertaakaan tuomitsemaan kohteitaan.
Todd Field todella välittää elämän kolhimista henkilöistään, vaikka nämä eivät siihen useimmiten aihetta annakaan. Tärkeintä ohjaajan mukaan on tarttua nykyhetken mahdollisuuksiin, jotka kenties joskus kasvattavat pieniksi lapsiksi jääneistä raukoista vastuullisia aikuisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti