Ei kiitos (2014)

Ohjaus: Samuli Valkama

★★☆☆☆

Anna-Leena Härkösen kirjaan perustuva elokuva on vastaus toiveille löytää romanttisen komedian ja vakavamman draaman rajapinnasta kotimainen elokuva, joka kelpaa toteutukseltaan edelliseksi ja aiheeltaan jälkimmäiseksi.

Samuli Valkaman ohjaama Ei kiitos (2014) ansaitsee kiitosta tarjotessaan näkökulman paitsi nelikymppisen naisen seksuaalisille tarpeille myös pitkän avioliiton kriisiin, jonka yleisyys on jo nykyään tunnettua.

Saksanopettaja Helin ja puolisonsa Matin liitossa on moni asia mallikkaasti, mutta Mattia ei haluta milloinkaan. Syntyy komediaa, kun vaimo koettaa vietellä miestään keinoja kaihtamatta, vaikka yritykset ovat tuomittuja epäonnistumaan. Dramaattisempi vaihe alkaa lomamatkasta, joka kiristää parin välejä. Kun kielikurssille tullut nuori äänittäjämies lähestyy naista reissun jälkeen, heidän välilleen syntyy seksisuhde.

Navan alta myyntivalttinsa ottavia elokuvia on riittänyt 2000-luvun kotimaisessa vaivaksi asti, mutta Ei kiitos erottuu joukosta. Se ei halua kauhistella, tirkistellä eikä valistaa.

Roolit nappiin

Elokuva tuskin kannustaa syrjähyppyihinkään, vaikkei se moralisoikaan niitä. Teennäisen saalistajaleiman taiten välttävän Anu Sinisalon valloittava rooli keski-iän jo ylittäneenä äitinä ja kosketusta kaipaavana vaimona lukeutuu lajin maukkaimpiin.

Heli näet ottaa ohjat elämässään, johon hänellä on oikeus. Voi toki kysyä, asettuuko elokuva poltteelle sammuttajaa etsivän naisen puolelle liikaa ainakin aluksi turvautuessaan kerronnassaan pitkälliseen pohjustukseen tätä laiminlyövästä vaikkakin hyvästä miehestä.

Juonen hyväksyttävyyden ja samastumisen kannalta ratkaisu on tietysti ymmärrettävä, mutta samalla se jättää Ville Virtasen estoisen siipan kovin heikoille ja yleisönkin ihmettelemään, miksei kaunis puoliso herätä hänessä enää minkäänlaista halua. Dialogiltaan sujuva käsikirjoitus antaa vastausta siihen vasta paljon myöhemmin nykyaikaa ja sen virtuaalisuutta varmaankin ymmärtäen mutta silti aika häh!-mäisesti.

Onneksi rennon rokkarin ja uudestisyttyvän opettajan peti- ja pystypaini tarjoilee paljasta pintaa tasapuolisesti kummaltakin sukupuolelta, eikä asiaan liity tympeää salakähmäisyyttä kuten joissain Levottomissa. Kai Vaineella on maskuliinisen rosoista karismaa vaikuttaakseen uskottavalta rakastajalta itseään vanhemmalle, tyytymättömälle aviovaimolle.

Vapaa valinta

Turhautuneiden äitien iltapäiväunelmoinnilta kalskahtava kertomus himosta ei laajene hirveän paljon muuksi, mutta myös uskottomuuden eri muotoja, keskusteluyhteyden katkeamista ja hellyyden puutetta hipaistaan yhtä lennokkaalla hilpeydellä. Kaiken kukkuraksi juttu laistaa myös pyhäkoulujen perinteiset paimennukset.

Ei kiitos on siis kauan kaivattu komedia, joka pärjää visuaalisessakin vertailussa ulkomaisiin verrokkeihinsa. Olisiko ohjaaja Valkamasta (Hulluna Saraan) kehittymässä lajin taituri täkäläisille markkinoille? Ainakin kehitys vaikuttaa lupaavalta.