Ohjaus: Francois Truffaut
★★☆☆☆
Instituutioiden pakkovaltaa vastaan käymänsä kapinan elokuvassa 400 kepposta(1959) pitkään juoksuun merenrantaan huipentanut pariisilaispoika Antoine Doinel muistetaan aina ensimmäisenä mainita luojansa, elokuvaohjaaja Francois Truffaut`n omakuvallisena henkilöhahmona.
Hänen tarinansa alkoi 14-vuotiaan Jean-Pierre Léaudin tulkitsemana ohjaajan esikoisessa jatkuen vielä kolmessa elokuvassa seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana.
Varastettuja suudelmia (1968) lukeutuu kanavan valikoimaan Uusi aalto -sarjaan, mutta Nuoripari (1970) ja Rakkaus karkuteillä (1979) jäävät tällä kertaa esittämättä. Vallankumouksellisen elokuvaliikkeen keskeiseksi miesnäyttelijäksi kohonnut Léaud esittää Antoine Doinelia kaikissa näissä teoksissa.
Ja totta kai Léaudista puhuettaessa täytyy muistaa mainita Aki Kaurismäenohjaustyöt I Hired a Contract Killer (1990) ja Boheemielämää (1992).
Jos tämän elokuvan tarinaa lähestyy suorana jatkona 400 kepposelle, käy mielessä, kuinka ihmeessä vapauden ainoaksi ohjenuorakseen vesselinä virittänyt Antoine on nuorena aikuisena kuunaan päätynyt yksilöllisyyden nitistävän armeijan palvelukseen. Ilmeisesti epäjohdonmukaista elämänhapuiluaan, sillä laitos ei häntä miellytä eikä hän sitä.
Sieltä vapauduttuaan Antoine kokeilee yöportieerin hommia ennen päätymistään arkipäivän dekkariksi varjostamisurakoita harjoittavaan yritykseen. Ihastumisetkin lyövät kipinää, mutta kohteet eivät tahdo pysyä aloillaan.
Värifilmille joutunut sankari menettää jotakin viehätyksestään mustavalkomaailmasta poistuttuaan. Kesäistä Pariisia vasten omalaatuiset tapahtumat ja henkilöt laajemminkin rikkovat lajityyppien rajoja hiukan ontuvasti. Mikä silloin on kenties vaikuttanut kokeilevan raikkaalta, näyttää nyt hupsun huteralta.
Lyhyesti sanottuna Varastettuja suudelmia taltioi aikuisuuteen vasta astuneen miehen kävelyä heikolla jäällä, missä joka toinen askel vie sohjoon. Truffaut tarjoilee viehkoa komediallisuutta ja eloisia tuokiokuvia, mutta teoksen tavoitteet eivät ole kovin korkealla.
Hänen tarinansa alkoi 14-vuotiaan Jean-Pierre Léaudin tulkitsemana ohjaajan esikoisessa jatkuen vielä kolmessa elokuvassa seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana.
Varastettuja suudelmia (1968) lukeutuu kanavan valikoimaan Uusi aalto -sarjaan, mutta Nuoripari (1970) ja Rakkaus karkuteillä (1979) jäävät tällä kertaa esittämättä. Vallankumouksellisen elokuvaliikkeen keskeiseksi miesnäyttelijäksi kohonnut Léaud esittää Antoine Doinelia kaikissa näissä teoksissa.
Ja totta kai Léaudista puhuettaessa täytyy muistaa mainita Aki Kaurismäenohjaustyöt I Hired a Contract Killer (1990) ja Boheemielämää (1992).
Jos tämän elokuvan tarinaa lähestyy suorana jatkona 400 kepposelle, käy mielessä, kuinka ihmeessä vapauden ainoaksi ohjenuorakseen vesselinä virittänyt Antoine on nuorena aikuisena kuunaan päätynyt yksilöllisyyden nitistävän armeijan palvelukseen. Ilmeisesti epäjohdonmukaista elämänhapuiluaan, sillä laitos ei häntä miellytä eikä hän sitä.
Sieltä vapauduttuaan Antoine kokeilee yöportieerin hommia ennen päätymistään arkipäivän dekkariksi varjostamisurakoita harjoittavaan yritykseen. Ihastumisetkin lyövät kipinää, mutta kohteet eivät tahdo pysyä aloillaan.
Värifilmille joutunut sankari menettää jotakin viehätyksestään mustavalkomaailmasta poistuttuaan. Kesäistä Pariisia vasten omalaatuiset tapahtumat ja henkilöt laajemminkin rikkovat lajityyppien rajoja hiukan ontuvasti. Mikä silloin on kenties vaikuttanut kokeilevan raikkaalta, näyttää nyt hupsun huteralta.
Lyhyesti sanottuna Varastettuja suudelmia taltioi aikuisuuteen vasta astuneen miehen kävelyä heikolla jäällä, missä joka toinen askel vie sohjoon. Truffaut tarjoilee viehkoa komediallisuutta ja eloisia tuokiokuvia, mutta teoksen tavoitteet eivät ole kovin korkealla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti