tiistai 24. joulukuuta 2013

Vallan kääntöpuoli (2011)

Ohjaus: George Clooney
★★★☆☆
Yhteiskunnallisesta aktiivisuudestaan tunnettu näyttelijä-ohjaaja George Clooney vastusti näkyvästi Irakin sotaa ja tuki Barack Obaman valintaa Yhdysvaltain presidentiksi. Clooneyta itseäänkin on jo vuosia kyselty politiikkaan, mutta ainakin toistaiseksi hän on torjunut pyynnöt huomauttamalla värikkäästä menneisyydestään ja yksityiselämästään, jotka eivät hänen sanojensa mukaan kestäisi läpivalaisua.
Media, etenkin televisio, ja valta toistuvat usein aiheina tämän omissakin ohjaustöissä, joissa yksilöiden moraalisen prisman kautta heijastetaan kansakunnan yleistä etua. Vahvimpana yksittäisenä otoksena onkin jäänyt mieleen mustavalkoisen elokuvan Hyvää yötä ja onnea (2005) väkevä loppukohtaus, amerikkalaisittain harvinaisesti suoraan älyä puhutteleva jakso, jossa toimittajalegenda Edward R. Murrow argumentoi kriittisen journalismin tarpeesta pinnallisia trendejä vastaan.
Clooney on siis profiloitunut sikäläisessä politiikassa ja elokuvassa liberaaliksi demokraatiksi, joihin teoksen henkilötkin lukeutuvat. Epäilyt ohjaajan puolueellisuudesta ovat kuitenkin turhia, sillä kritiikin kärki ei kohdistu republikaaneihin. Hänen neljäs ohjaustyönsä on fiktiivinen kuvaus seuraavaksi presidentiksi tähyilevän ehdokkaan esivaalikampanjan kiemuroista Ohion osavaltiossa.
Kisälli ja oppipoika
Alkukielinen nimi, The Ides of March, viitannee Brutuksen pettämän Caesarinkuolinpäivään. Oikeisiin vaaleihin vuoden lopulla valmistautuvassa kotimaassaan elokuvaa on jostain syystä arvosteltu ajankohtaisuuden, ilmeisesti todellisiin henkilöihin iskevien viittausten puutteesta, vaikka nimi selittää ohjaajan motiivit paljon yleisluontoisemmiksi.
Toisin sanoen Clooney ei ole halunnut valjastaa teostaan politiikan teon vankkureiksi, kuten vaikkapa Michael Moore, vaan lähtee kuvaamaan pelin raadollisuutta klassisena tragediana kisällistä ja oppipojasta. Tältä osin käsikirjoitusta voi moittia siitä, ettei näkemys ihanteiden törmäämisestä todellisuuteen ole tarinana sen omaperäisempi. Ehkä vielä toistakymmentä vuotta sitten ennen nykyisenlaajuista verkkovallankumousta Wag the Dogin(1997) kaltainen satiiri kykeni myös yllättämään, mutta voiko nuori idealisti enää tänään olla uskottava henkilö likaisten temppujen temmellyskentällä, josta on paljastunut meillä ja maailmalla yhä inhottavampia puolia?
Sellainen ehdokassuosikin lehdistöpäälliköksi edennyt kolmekymppinen uraohjus joka tapauksessa on. Tämän motiiveja aukaistakseen elokuva sallii hänen selittää ideologiansa auki keskustelutuokiossa filmin alkupuolella. Hän ei ole mikään jalon aatteen harhauttama epäkäytännöllinen haaveilija, kuten jotkut sukupolvet häntä ennen, vaan pikemminkin viime vuosien muutosuskoa ahminut työmyyrä. Kohti tärkeää esivaalia kulkeva kampanja kokee ensimmäisen takaiskunsa kilpailevan ehdokkaan taustaryhmän virittämästä ansasta, johon nuori politrukki ajaa silkkaa kokemattomuuttaan. Samalla hän asettaa oman lojaaliutensa vaakalaudalle.
Kyyninen poliittinen jännäri
Katsojalla on hyvä olla jonkinlaista taustatietoa Yhdysvaltain politiikasta voidakseen täysin seurata pimitysten, valetarjousten ja verbaalipommitusten täyttämää nasevaa vuoropuhelua. Taktikointi kylmien lukujen valossa on tyylipuhdasta laskelmointia, jonka keinottelulle toinen ehdokkaista, Clooneyn itsensä esittämä uudistaja haluaisi panna pisteen. Edellinen varmaankin ilmaisee jotakin ohjaaja Clooneyn käsitysten kyynisyydestä, mutta avaa samalla moniportaisen vaalijärjestelmän kaupankäyntiin kannustavia elementtejä.
Elokuvan kerronta vetää mahtavasti ja kuvissa on voimaa, mutta toinen puolisko on silti asiallisesti lievä pettymys, kun ihmisten henkilökohtaisista heikkouksista se ilmeisin nousee kysymysten keskiöön muut melkein syrjäyttäen. Riskin ottaminen kuuluu asiaan, mutta sen luonne ponnistelujen tässä vaiheessa menee yli ymmärryksen.
Kokonaisuutena lopputulos on toki älykäs, oikeaoppisesti loppuaan kohti tiivistyvä poliittinen jännityselokuva. Siinä puidaan taivaspaikkojen tavoittelussa tulevia tahroja ja vilungin välttämättömyyttä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti