The Counselor (2013)

Ohjaus: Ridley Scott

★★★☆☆

Tusinakäsikirjoitusten ikeessä pitkään riutunut brittimiljonääri Ridley Scott ottaa työvoiton 2000-luvun parhaassa ohjauksessaan, johon skenaarion on laatinut amerikkalaisten nykykirjailijoiden kärkeen lukeutuva, lohduttomuudestaan tunnettu Cormac McCarthy ensimmäisenä elokuvakäsikirjoituksenaan.

Jo 1960-luvulta julkaisseen McCarthyn opuksista alkoi ilmestyi filmisovituksia vasta tällä vuosituhannella, ensimmäisenä ehti näyttelijä Billy Bob Thornton, joka ohjasi Kaikki kauniit hevoset (1992) valkokankaalle vuonna 2000. Ethan ja Joel Coen tarttuivat puolestaan Menetettyyn maahan (2005) tuoreeltaan neljän Oscar-patsaan teoksessaan (2008), ja myös Pulitzerilla kruunatusta Tiestä (2006) on kuvattu synkkäsävyinen elokuva (2009).

Temaattisesti The Counselor (2013) vertautuu ensimmäisenä Menetettyyn maahan ahneuden ja houkuttelevan tilaisuuden sokaisemasta miehestä, joka pirulle pikkusormen annettuaan huomaa liian myöhään sen vievän vielä koko käden.

Lakimiehen huumebisnekset

Nimensä mukaisesti elokuva kertoo asianajajasta, joka vastarakastuneena ja rahansa tuhlanneena koettaa elvyttää talousonneaan pitkäaikaisen asiakkaansa, sekopäisen rikospomon tarjoamassa suunnitelmassa. Huumekaupan onnistumisen pitäisi olla varma nakki, mutta sen karahtaminen kiville tietäisi huonoa ennustetta luihulle lakimiehelle.

McCarthyn skenaario polveilee laveassa henkilögalleriassa tietoisen kirjallisena. Tällä kertaa myös Ridley Scott malttaa mielensä paikkaansa kuulumattomilta kamerankieputuksilta pysähtyen mieluummin monimielisiin kasvokuviin. Pitkissä ja puheliaissa keskusteluissa ihmisluonto paljastuu kyyniseksi, laskelmoivaksi ja mädäksi.

Häijy ja härski teos aiheuttaa ymmärrettäviä hylkimisreaktioita, mutta sen inhottavuudetkin ovat ainakin osittain perusteltuja, sillä elokuvan ytimessä ovat ylilyönnit. McCarthyn hyisen näkemyksen mukaan ihminen on valmis riskeeraamaan kaiken mammonan palvonnassaan ja vallan halussaan.

Amerikkalaisittain teoksen poliittinen ulottuvuus on varmaankin oikeanlainen, sillä Meksikon-rajan eteläpuolelta tulevien motiiveista ja luonteista sillä ei ole mitään hyvää sanottavaa. Jonkinlaisena tasapainottavana elementtinä filmin kylmäkiskoisimmaksi ketkuksi piirtyy silti hylkiömäisen huumepohatan vaaleaverikkö elämänkumppani, joka vilauttaa kaiken peliin paitsi hänen myös yleisemmin läskiksi lyöneen ihmisen överiyttä alleviivaavassa autokohtauksessa.

Hollywoodista tulee harvoin näin pessimistisiä elokuvia, joten sesongin jenkki-ihme on tässä.