maanantai 9. joulukuuta 2013

007 Skyfall (2012)

Ohjaus: Sam Mendes
★★☆☆☆
007 Skyfallin (2012) markkinoinnille taisi lopulta olla onnenpotku, että mediajätti Metro-Goldwyn-Mayer (MGM) oli ajautua konkurssiin loppuvuonna 2010. Yhtiön vaikeudet myöhästyttivät nimittäin elokuvan tuotantoa, jonka ensi-iltaa päästään nyt juhlimaan Tohtori Nosta (1962) käynnistyneen filmisarjan 50-vuotismerkkipaalun yhteydessä. Brittien eilistä hegemoniaa hengittävä sankariviihde on joutunut puolen vuosisadan kuluessa sopeutumaan kylmän sodan päättymiseen, maailman monimutkaistumiseen ja sukupuolten tasa-arvoistumiseen.
Globaali taloustaantumakin näkyy korskeimmassa luksuksessa peräti neljänneksen pienempänä budjettina verrattuna Quantum of Solacen (2008) tuhlailuun viimeisimmällä nousukaudella. Niinpä uutiset ovatkin kertoneet maailmanjulkaisun alla vaivaisesta sadanviidenkymmenen miljoonan dollarin panostuksesta, joka vaikkapa Avatarin (2009) kahdensadanneljänkymmenen miljoonan rinnalla kuulostaa säälittävältä piiperrykseltä.
Toisaalta tekijät hyödyntävät tilaisuutta kertomalla medialle kasvot peruslukemilla, kuinka Bond on nyt mukamas aikuistunut avaamaan historiaansa ja henkilöitään järjettömän mäiskeen kustannuksella. Otsikoiden perusteella juttu on mennyt täydestä ja välttämättömyys hyveestä.
Tuottajien ehdoilla
Teoksen ohjaajaksi on tällä kertaa kiinnitetty Lontoon teatterimaailmasta Hollywoodiin ponkaissut Sam Mendes, jonka epätasaisessa tuotannossa turruttavan perherutiinin katkeamista kuvaavat American Beauty (1998), Matkalla Perditioniin (2002) ja Revolutionary Road (2008) muodostavat temaattisen trilogian. Hyvällä tahdolla myös tuorein Bond heijastaa tuttujen siteiden repeytymistä luottamuspulaan, sillä elokuvan ensitahdit lyödään pakollisen tuulispäisessä johdantojaksossa, jossa sankari saa maistaa omaa lääkettään.
Työhän toipilaana palatessaan kulmiaan kurtisteleva agentti huomaa olevansa toimiston haukkojen silmätikku, jonka on todistettava taitonsa ja kykynsä uudelleen. Raihnaisenakin tappava toiminnan mies tulee muinaisesta ajasta, jossa ei kysytä kelloa, paikkaa tai vointia. Brittikansalle rauhaa sotiva ykköstykki ei aio altistaa pysyviä arvojaan turhantärkeiden paperinpyörittäjien politikoinnille.
Toisaalta katsojan on vaikea heti päätellä tämän tylyn oloisesta ulkokuoresta, minkä puolesta hän nyt kamppailee, kun vihollisenkin motiivit ovat muussa kuin maailmanherruudessa. Henkilökohtaisen alueelle näin siirtyessään elokuva havittelee aiempaa syvällisempää uskottavuutta, johon sen ulkoiset kulissit eivät kuitenkaan anna liikaa myöten.
Huimien stunttien vetämä ryske ja pauke jatkuukin pitkälti entisenlaisena täyttäen Broccolin tuottajasuvun alkuperäistä tehtävää alan epätodellisimpana eskapismina. Samalla lyhyenlännän ja jo selvästi ikääntyneen päähenkilön asema kutistuu keskeiseen rooliin nousevien pomo M:n ja Javier Bardemin muotopuolen terroristin rinnalla. Blondattu latinotähti hakee harvalukuisiin kohtauksiinsa miltei kauhufantasian tyylilajia vain keventääkseen sitten tunnelmaa absurdilla vitsikkyydellä.
Mietinnän paikka
Jatkossa tekijäportaan on mietittävä tarkoin, kuinka pitkälle he voivat henkilöidensä koodia purkaa vaarantamatta liikkumavaraansa. Toisaalta filmin mainostamisessa salaisuuden verhon raottamista on selvästi liioiteltu lipunmyynnin vauhdittamiseksi, sillä Bondista ei tietenkään paljastu mitään ratkaisevaa tai rajaavaa. Superihmisen haavoittuvuus ja auttava humoristisuus leikkaavat onneksi Daniel Craigin aiempien Bondien inhottavaa väkivaltaa.
Formaatin tiukassa ohjauksessa oleva Sam Mendes viekin aiheensa kauemmas sarjan mukavuusalueelta kuin kukaan sitten Timothy Daltonin päivien. Töksähtelevissä luonneluonnoksissaan se edustaa sentään henkilömotivoitunutta toimintaelokuvaa, vaikka vain houkka kutsuu sitä psykologiseksi. Mitä alemmas hän laskee alati synkentyvää tarinaa ja taivaan liekkimeren loimuun pimenevää kuvaa kohti tragediaa, sen epätyypillisemmältä lopputulos Bondin akselilla näyttää.
Malli jäänee silti välivaiheeksi, sillä vanhat tuulet puhaltavat jo salaisen agentin toimistolla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti